Kuinka käyttää f-jakeluja Excelissä

f-jakaumat ovat Excelin todennäköisyysjakaumia, jotka vertaavat eri populaatioista otettujen näytteiden varianssien suhdetta. Tämä vertailu tuottaa johtopäätöksen siitä, muistuttavatko taustalla olevien populaatioiden varianssit toisiaan.

F.DIST: Vasemmansuuntaisen f-jakauman todennäköisyys

F.JAKAUMA-funktio palauttaa vasemmanpuoleisen todennäköisyyden havaita kahden otoksen varianssin suhde, joka on yhtä suuri kuin määritetty f-arvo. Funktio käyttää syntaksia

=F.JAKAUMA(x,vapauden_aste1,vapauden_aste2,kumulatiivinen)

missä x on määritetty f-arvo, jonka haluat testata; vapausaste1 on vapausasteet ensimmäisessä eli osoittajanäytteessä; vapausaste2 on vapausasteet toisessa, eli nimittäjä, otos, ja kumulatiivinen on looginen arvo (0 tai 1), joka kertoo Excelille, haluatko laskea kumulatiivisen jakauman (ilmaistaan ​​kumulatiivisen arvoksi 0) vai todennäköisyystiheyden ( ilmaistaan ​​asettamalla kumulatiivinen arvoksi 1).

Esimerkkinä F.JAKAUMA-funktion toiminnasta oletetaan, että vertaat kahta otoksen varianssia, joista toinen on yhtä suuri ja toinen yhtä suuri kuin . Tämä tarkoittaa, että f-arvo on yhtä suuri. Lisäksi oletetaan, että molemmissa näytteissä on 10 kohdetta, mikä tarkoittaa, että molemmilla näytteillä on yhtä suuri vapausaste ja että haluat laskea kumulatiivisen todennäköisyyden. Kaava

=F.JAKAUMA(2/4;9;9;0)

palauttaa arvon 0,6851816.

F.DIST.RT: Oikeansuuntainen f-jakauman todennäköisyys

F.JAKAUMA-toiminto muistuttaa F.JAKAUMA-toimintoa. F.JAKAUMA.RT palauttaa oikeansuuntaisen todennäköisyyden havaita kahden otoksen varianssin suhde, joka on yhtä suuri kuin määritetty f-arvo. Funktio käyttää syntaksia

=F.JAKAUMA.RT(x,vapauden_aste1,vapauden_aste2,kumulatiivinen)

missä x on määritetty f-arvo, jonka haluat testata; vapausaste1 on vapausasteet ensimmäisessä eli osoittajanäytteessä; vapausaste2 on vapausasteet toisessa, eli nimittäjä, otos, ja kumulatiivinen on looginen arvo (0 tai 1), joka kertoo Excelille, haluatko laskea kumulatiivisen jakauman (ilmaistaan kumulatiivisen arvoksi 0) vai todennäköisyystiheyden ( ilmaistaan ​​asettamalla kumulatiivinen arvoksi 1).

Esimerkkinä F.JAKAUMA.RT-funktion toiminnasta oletetaan, että vertaat kahta otoksen varianssia, joista toinen on yhtä suuri ja toinen yhtä suuri kuin . Tämä tarkoittaa, että f-arvo on yhtä suuri. Lisäksi oletetaan, että molemmissa näytteissä on 10 kohdetta, mikä tarkoittaa, että molemmilla näytteillä on yhtä suuri vapausaste ja että haluat laskea kumulatiivisen todennäköisyyden. Kaava

=F.JAKAUMA.RT(2/4;9;9)

palauttaa arvon 0,841761, mikä viittaa siihen, että on noin 84 prosentin todennäköisyys, että saatat havaita f-arvon, joka on niin suuri kuin jos näytteiden varianssit olisivat yhtä suuret.

F.INV: Vasemmanpuoleinen f-arvo annettu f-jakauman todennäköisyys

F.INV-funktio palauttaa vasemmalle suunnatun f-arvon, joka vastaa annettua f-jakauman todennäköisyyttä. Funktio käyttää syntaksia

=F.INV(todennäköisyys,vapauden_aste1,vapauden_aste2)

jossa todennäköisyys on f-arvon todennäköisyys, jonka haluat löytää; vapausaste1 on vapausasteet ensimmäisessä eli osoittajanäytteessä; ja vapausaste2 on toisen eli nimittäjänäytteen vapausasteet.

F.INV.RT:Oikeasuuntainen f-arvo annettu f-jakauman todennäköisyydellä

F.INV.RT-funktio palauttaa oikeanpuoleisen f-arvon, joka vastaa annettua f-jakauman todennäköisyyttä. Funktio käyttää syntaksia

=F.INV.RT(todennäköisyys,vapauden_aste1,vapauden_aste2)

missä todennäköisyys on f-arvon todennäköisyys, jonka haluat löytää; vapausaste1 on vapausasteet ensimmäisessä eli osoittajanäytteessä; vapausaste2 ja on toisen eli nimittäjänäytteen vapausasteet.

F.TESTI: Todennäköisyystietojoukon varianssit eivät eroa

F.TESTI-funktio vertaa kahden näytteen varianssia ja palauttaa todennäköisyyden, että varianssit eivät eroa merkittävästi. Funktio käyttää syntaksia

=F.TESTI(joukko1,jono2)

jossa array1 on laskentataulukon alue, joka sisältää ensimmäisen näytteen, ja on laskentataulukkoalue, jolla on toinen näyte.